Jos tuuli tarttuu hiuksiin voi kauas lennähtää"
Pidä musta kii, älä päästä koskaan.
Tällainen pieni tyttö helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan: Älä mee, ovi sulkeutuu.
Pidä musta kii, älä päästä koskaan.
Tämä biisi on se jota aina lauleskelin Juulille tallilla varsinkin silloin , kun oli yhteinen aika vähissä. Juuli oli ensimmäinen hevonen joka tuntui kuin omalle. Sain tehdä sen kanssa mitä halusin kävin sen luona päivittäin. Tein sen kanssa niin paljon kaikkea. Nyt tämä kaunis tamma laukkailee jossakin tuolla vihreillä laitumilla ilman kipuja ilman mitään pahaa. Ikävä on suuri edelleen. Tämä pikku tamma ei häviä , koskaan sydämmestäni aina sen kuvia katsoessa voin muistella hyviä aikoja ja sitä , että sillä on nyt hyvä olla! Tänä vuonnakin aijjon muistaa Juulia jouluna kynttilällä sekä myös päivänä jolloin tulee kaksi vuotta, kun juuli lopetettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti