Noin vuosi sitten kaverini Taru ilmoitti, että he olivat löytäneet suomenhevos ruunan jonka he aikoivat ostaa. Taru kertoi, että kyseinen hevonen oli nimeltään Voken Lumo " Voke" , hän kertoi myös että kyseinen hevonen oli ollut kaksivuotta vain vapaana ja nyt sitä taas pitkästä aikaa taas käsitellään. Taluttaessa Vokella piti aina olla ketju suussa mutta se saattoi silti lähteä jyräämään jos se itse niin päätti. No tuli päivä menin ensimmäistä kertaa ratsastamaan tällä kyseisellä energia pakkauksella ja sitä se myös oli. Koko ajan sai olla tarkana ettei antanut Voken päättää tai sitten muuten mentiin! Voke oli ajaessa kiva mutta joskus silloinki saattoi lähteä painamaan kovaa kyytiä. Jos voken kanssa oli liikkeellä jossain piti olla tarkkana ettei Voke lähde vaan omasta tahdosta paahtoamaan eteenpäin. Voken laukka tuohon aikaan oli todella raakaa laukkaa varten tarvittiin kokonainen suora. Silloin laukka lähti suoraan kiitoravista.
Parin kuukauden jälkeen Voke siirtyi Hallamäkeen. Hallamäessä Voke meni ensimmäistä kertaa sähköaitaukseen josta se ekana päivä karkasikin 2 kertaa jonka jälkeen käytiin laittamassa kolmaslanka sen jälkeen ei enää Voke tullut aidoista lävitse. Heti samaisena iltana Vokea sisälle vietäessä huomasi suuren eron Voke oli rauhoittunut siitä mitä se oli Erkin luona. Alussa oli tietty vielä ongelmia laukan kanssa. Voke rupesi kehittymään suuresti Hallamäessä siinä rupesi jo huomaamaan selvää eroa. Vaikka se vielä välillä karkasikin , jos se päätti niin että hän lähtee niin sillon se myös lähti. Monet kerrat poltin kädet, kun voke päätti yhtäkkiä häipyä. Loppuvuodesta Voken laukka rupesi paranemaan se nosti sen jo rauhallisemmasta ravista. Mutta ei se hevonen vielä täysin hyvä ollut. Silloin kun Voke pääsi irti saattoi mennä melkein tunti saada sitä kiinni.
Suurin ero tapahtui ku Voke ja Lilli siirtyivät tänä vuonna kesän alussa Tarulle ja niille kotiin Voke rauhoittui täysin. Se ei ollut enää sama hevonen ratsastaessakin se rauhoittui ja uskalsin mennsä sillä ensimmäistä kertaa ilmansatulaa. Vokella ei enää tarvinnut pitää ketjua suussa vaan se riitti, että se on pelkästään turvanpäällä. Eikä tarvinnut enää toisen olla käytävä narun luona valmiina laittamaan kiinni ettei Voke sinkoisi pihalle. Suurimman muutoksen huomasin nyt syksyn-talven sisällä sillä maastossa Voke on nykyään rauhallinen ei enää tarvitse turhia pidätellä sekä se nostaa rauhallisesti hyvän laukan eikä sinkoa päätaivaissa kauheata kyytiä eteenpäin. Myös uskalauduin ratsastamaan ilman kypärää pelkän tonttu lakin kanssa pari päivää takaperin , jos olisi ollut vanha Voke vielä en olisi uskalatanut tehdä sitä mistään hinnasta. Voke on todellakin muuttunut! Sekä se että kun ratsastin sillä pelkkä tonttulakki päässä minulla ei ollut edes monteohjia niinkuin aina ennen vokella eikä edes satulaa! Myös se Vokessa on vielä suuri muutos sen voi nykyisin päästää tallista irti ja se itse kävelee tarhaan eikä sen sijaa sinkoa muualle juoksentelemaan eikä anna kiinni taikka tule tarhalle. Kesällä myös pari kertaa Voke oli aivan irti pihassa. Nykyisin Voken voi taluttaa niin, että naru on alalenkissä kiinni. Joskus naru on vielä turvanpäällä varmuunvuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti